Suomi saarena! -luennot kertovat yhteiskunnallisesta, taloudellisesta ja henkisestä kehityksestä merihistorian avulla. 

Meri eristi ennen jäänmurtajia Suomen useiksi kuukausiksi vuodesta. Kuva: Stig Löthner / Merihistoria.fi

On joulukuun alku ja Itämeri liplattaa vielä Helsingin edustalla. Entisaikaan Suomi oli jo tähän aikaan eristyksissä. Myrskyt ja jäät tulivat loka-marraskuussa. Väylät olivat vapaat huhti-toukokuussa.  

– Meri on rytmittänyt Suomen elämää. Sen jäätyminen lopetti yhteydet ulkomaailmaan ja taloudellinen toiminta keskittyi kesään. Jäänmurto on muuttanut Suomen ympärivuotiseksi yhteiskunnaksi, kertoo Suomen merihistoriallisen yhdistyksen puheenjohtaja, dosentti Tapio Bergholm.

Tämä on yksi esimerkki siitä, miten meri on vaikuttanut Suomen kehitykseen. Merihistoriallinen yhdistys järjestää Tieteen päivillä Suomi saarena! -tapahtuman, jossa pohditaan, yhdistääkö vai erottaako meri.

Aihetta katsotaan laajasti useasta näkökulmasta. Yksi on meriarkeologinen, jossa Suomea tarkastellaan hylkysaarena, jonka karikkoisille rannoille uponneet laivat ovat säilyneet hyvin. Meri on toiminut myös esimerkiksi salakuljettajien väylänä ja laivojen painolastit ja pilssivedet ovat tuoneet mukanaan Itämerta muuttuvia vieraslajeja.

Meri yhdistää länteen

Suomi saarena! on osa itsenäisyyden juhlavuoden Suomi100-hanketta. Luentojen hypoteesi on, että Suomen eristyneisyys ja maailmalle vieraus on laajalti liioiteltua.

– Impivaaralaiseksi kutsutut seitsemän veljestä harjoittivat kansainvälistä kauppaa tuottaessaan tervaa. He eivät olleet maailmankieltäjiä. Impivaaralaisuus on kirjassakin ymmärretty väärin, sanoo Bergholm.

Merihistorian harrastajan näkökulmasta pieni ja perifeerinen Suomi ei ole eristynyt. 

– Meren ansiosta emme ole kulttuurinen tai taloudellinen Impivaara. Suomi ei ole niin eristäytynyttä ja tyhmää kuin väitetään.

Tapahtuman järjestäminen Kansalliskirjastossa alleviivaa sitä, että Suomi on ollut pitkään kulttuurisesti osa länttä. Täällä on käytetty esimerkiksi länsimaisia aakkosia. Vaikka naapurimme on ollut muun muassa Novgorod ja Neuvostoliitto, liikenne itään on ollut niukkaa. Meri joka on niin sanotusti eristänyt Suomen, onkin Bergholmin mukaan yhdistänyt meidät länteen.  

Muuttuvat merkitykset

Suomen merihistoriallinen yhdistys on juuri julkaissut Bergholmin toimittaman teoksen, joka käsittelee merellä tehtävää työtä eri näkökulmista. Kirjassa kerrotaan esimerkiksi merimiesten vaimojen kaupankäynnistä, haaksirikkoutuneiden aluksien lasteja pelastavista komppanioista ja suomalaisista merimiehistä halpatyövoimana. 

Kiinnostuksessa merihistoriaan ei Bergholmin mukaan ole kyse vain kauneuden ja elämysten hakemisesta vaan myös siitä , että kaupankäynti keskittyy globaalisti rannikolle. Meri on nykyäänkin edullisin tapa kuljettaa tavaroita. Verrattuna historiaan lastien volyymit ovat aivan eri luokkaa kuin aiemmin, jopa nykyiseen väestömäärään suhteutettuna.

– On poikkeuksellista, että meriliikenne on Suomessa niin suurta, kuin se on. Monessa maassa lentoliikenne on korvannut laivat.

Meri on mielletty eri tavalla eri aikoina. Esimerkiksi ennen tuuliset ja syrjäiset rantapaikat eivät olleet halutuimpia. Helsingissä vankila rakennettiin Katajanokalle meren läheisyyteen ja myös kaupungin keskusta sijaitsi kauempana rannasta.

­– Nyt menossa on ollut megatrendi, jossa väestö keskittyy rannikon tuntumaan, jossa oli ennen köyhien asumuksia. Nykyään rantarakentaminen on vaurauden merkki.

Mikä on vastaus luentojen aiheeseen? Erottaako vai yhdistääkö meri?

– Yleisempi koulukunta taitaa olla, että se yhdistää.
 

Suomi saarena! -session pääjärjestäjinä toimivat Tieteen päivät ja Suomen merihistoriallinen yhdistys ja yhteistyökumppaneina Kansalliskirjasto ja John Nurmisen Säätiö.