Akateeminen vapaus 2000-luvulla ja ihmisoikeudet

Paikka: 
Luentosali 12, Helsingin yliopiston päärakennus
Päivä: 
Lauantai 14.1.
Aika: 
15.30 - 17.30

Järjestäjä: Tiedeakatemiain neuvottelukunnan ihmisoikeuskomitea

Paneelikeskustelu

Puheenjohtaja: Professori Leila Haaparanta (Tampereen yliopisto)

Tutkimuseettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja, ihmisoikeuskomitean jäsen kansleri emerita Krista Varantola

Ihmisoikeuskomitean puheenjohtaja professori Jukka Kekkonen (Helsingin yliopisto)

Dosentti, yliopistonlehtori Reetta Toivanen (Helsingin yliopisto)

Tutkijatohtori, FT Timo Miettinen (Helsingin yliopisto)

Tieteen voi ymmärtää ihmisoikeutena: YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa mainitaan oikeus vapaasti ”hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoa”, ”oikeus saada opetusta” ja oikeus ”päästä osalliseksi tieteen edistyksen mukanaan tuomista eduista”. Akateemiseen tutkimuksen ja ilmaisun vapauteen kohdistuu kuitenkin ulkopuolisia rajoituksia.

On maita, joissa ilmaisunvapauden käyttö voi vaarantaa tutkijan ruumiillisen koskemattomuuden ja jopa hengen. Suomen kaltaisessa maassa, jossa perusoikeudet on turvattu hyvin, akateemista vapautta voivat rajoittaa huomaamattomammat toimenpiteet, kuten rahoitusohjaus, jolla voidaan rajata pois tiettyjä tutkimusaiheita esimerkiksi valtiovallan strategisesti tärkeiksi määrittelemien aiheiden tutkimuksen tieltä. On myös havaittu, että vihapuhe, jonka määrää sosiaalinen media on huomattavasti kasvattanut, käytännössä rajoittaa sitä, mitä varsinkin tiettyjen arkaluontoisten aiheiden tutkijat uskaltavat sanoa julkisesti.

Toisaalta akateeminen vapaus tuo myös vastuun: tutkija vastaa tutkimusaiheensa ja menetelmiensä eettisyydestä sekä tutkimusprosessin rehtiydestä. Hänellä on myös vastuu tiedon levittämisessä: mitä tutkija saa tutkimuksensa pohjalta väittää, ja missä tutkimuksen vaiheessa voi alkaa puhua tutkimuksen tuloksista laajemmalle yleisölle? Mitä akateeminen vapaus merkitsee nyt uraansa aloittelevalle jatko-opiskelijalle ja nuorelle tutkijalle?