Tiedekioski 15.-16.1.

Helsingin keskustakirjasto Oodin ala-aulaan (Töölönlahdenkatu 4) rakentuu 15.–16.1.2021 Tiedekioski. Kioskilla kuullaan lyhyitä tietoiskuja ruuasta, ruokakulttuurista, ruuantuotannosta ja ruuan ympäristövaikutuksista. Ruokaan perehtyneet tutkijat päivystävät kioskilla molempina tapahtumapäivinä klo 14.00–18.00. Tutustu myös palkokasveja käsittelevään ohjelmaan.

Ensimmäistä kertaa järjestettävä Tiedekioski on tutkijoiden ja kansalaisten kohtaamispaikka. Helsingin katukuvasta tuttuja lippakioskeja muistuttavalla kioskilla voi piipahtaa lyhyellä tiedeluennolla tai jäädä juttelemaan eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Kioskin irtokarkkihyllystä löytyy purkkikaupalla ruokaan liittyviä faktoja.

Tiedekioskin konseptista ja ohjelmasta vastaavat Tieteellisten seurain valtuuskunta, Koneen Säätiö, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta, Suomen ympäristökeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Nuorisotutkimusseura. Palkokasviohjelman toteutuksesta vastaavat Helsingin yliopiston elintarvike- ja ravitsemustieteiden ja maataloustieteiden osastojen palkokasvihankkeet (Leg4Life, LeguComf ja 3TexVegS+H), joista ensin mainitussa mukana ovat myös THL ja Luonnonvarakeskus.

Ohjelma

Perjantain (15.1.) ohjelma Tiedekioskilla

Vastaus kysymykseen on helppo, se on usein toisteltu klisee, jonka kirjoitankin suoraan tähän abstraktiini: “rahaa ei voi syödä”. Mutta vertailemalla ruokaa ja rahaa, tarkemmin sanottuna sitä miten ruoka ja raha liikkuvat ihmisten välillä, voimme ymmärtää paremmin ruoan ideologista arvoa: sitä mikä tekee ruoasta ainutlaatuisen osan ihmisyhteisöjen elämää. Esitelmässä tarkastellaan Fidži-saarilta noudettujen esimerkkien kautta sellaisia itsestäänselvyyksiä kuten “kaikki tarvitsevat ravintoa elääkseen” tai “ruoka pilaantuu” ja pyritään niiden kautta ymmärtämään ruoan sosiaalista arvoa.

Perheen taloudelliset vaikeudet heijastuvat nuorten arkeen monella tavoin, mm. perheen kanssa vietettyyn yhteiseen aikaan ja yhdessä tekemiseen sekä nuorten kulutusmahdollisuuksiin.Tämä näkyy esimerkiksi perheen yhteisissä ruokailuhetkissä ja erityisesti isien osallistumisessa niihin. Vaikeaksi perheensä taloustilanteen kokevista nuorista vain joka kymmenes ruokailee päivittäin isänsä kanssa, äitiensä kanssa joka viides. Sama trendi näyttäytyy nuorten ja heidän vanhempiensa välisessä keskusteluyhteydessä. Vaikea taloustilanne nousee esiin erityisen voimakkaasti isien ja nuorten välillä, vain seitsemän prosenttia vaikeaksi perheensä taloustilanteen kokevista keskustelee päivittäin isänsä kanssa itselleen tärkeistä asioita. Tosin helpossa taloustilanteessa olevistakaan ei isänsä kanssa keskustellut kuin 12 prosenttia nuorista. Tilanne oli hieman parempi äitien osalta, joiden kanssa vaikeassa taloustilanteessa olevista nuorista 14 prosenttia keskusteli päivittäin (helppo taloustilanne 22 %). Nämä tulokset käyvät ilmi vuonan 2014 kerätystä Nuoret luupin alla -tutkimuksesta, joka tarkastelee laajasti lasten ja nuorten elinoloja ja minkä varaan tämä esitys rakentuu.

Suomen aikuisväestön ruoankäyttö ja ravintoaineiden saanti on kehittynyt pääosin myönteiseen suuntaan viimeisten vuosikymmenien aikana. THL:n kansallisessa FinRavinto 2017 -tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että vain harva aikuinen syö riittävästi kasviksia, hedelmiä ja marjoja (suositus 500 g/päivä). Kuidun saanti on parantunut, mutta jää valtaosalla alle suositellun. Sen sijaan monet, erityisesti miehet, syövät suositeltua enemmän punaista ja prosessoitua lihaa (suositus korkeintaan 500 g/viikko). Siirtyminen ravitsemussuositusten mukaiseen kasvikunnan tuotteita painottavaan ruokavalioon yhdistää sekä terveys- että ilmastonäkökulmat suomalaisten ruokalautasilla. Tämän siirtymän toteuttamisessa tarvitaan paitsi yksilöiden, myös laajemmin koko yhteiskunnan toimia. Ravitsemusaskeleet kohti pienempää ympäristökuormitusta ja parempaa terveyttä toteutetaan yhdessä.

Hyvinvointi on eläimen kokemus omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilastaan. Hyvinvointiin vaikuttavat eläimen mahdollisuudet sopeutua ympäristön tapahtumiin ja olosuhteisiin, sekä se, millaiseksi eläin on jalostettu. Hyvinvoiva eläin pystyy toteuttamaan luontaisia käyttäytymistarpeitaan. Suomessa eläintautitilanne on hyvä, mutta käyttäytymistarpeiden osalta parannettavaa on esim. eläinten liikkumisenvapauden suhteen: kanoja kasvatetaan edelleen virikehäkeissä, lehmiä pidetään kytkettyinä parsiin, suurin osa sioista porsii edelleen häkeissä, eivätkä siat ja broilerit yleensä pääse ulos. Suomessa tuotantoeläimiä lääkitään verrattain harvoin. Broilereille ei anneta antibiootteja lainkaan, vaikka nekin voivat joskus olla lääkinnän tarpeessa. Broilerintuotannossa käytetään nopeakasvuiseksi jalostettua eläinainesta, mistä seuraa ongelmia lintujen luustolle sekä sydän- ja verenkiertoelimistölle.

Vielä 1800-luvun lopulla meidän tietomme ravinnosta ja ihmiskehon tarpeista olivat erittäin vajavaiset ja myös virheelliset – silloin esimerkiksi luultiin, että proteiinit ovat elimistömme tärkein energianlähde. Varsinaisia ravitsemusfysiologian loikkia otettiin noin 100 vuotta sitten, jolloin alettiin ravintoaine ravintoaineelta ymmärtää, mitä ihminen tarvitsee pysyäkseen hengissä. Vasta 1950-luvulta eteenpäin tutkimuksen pääpaino alkoi siirtyä puutteellisesta virheelliseen ruokavalioon. Samalla tutkimuksesta tuli aikaisempaa monimutkaisempaa: puutteessa on aina kyse yhden ravintoaineen vaikutuksista, virheellisessä ruokavaliossa puhutaan monista ravintoaineista, jotka vaikuttavat monitekijäisiin sairauksiin. Nykyaikainen ravitsemustiede on ottanut käyttöön uusia tapoja tutkia ravintoaineiden saantia, suoliston mikrobiston analyysejä ja geenianalytiikkaa. Tästä huolimatta uudet, tavallisille ihmisille ja kansanterveydelle isot harppaukset ovat nyt harvinaisia. Monet havittelevat ymmärrystä ns. henkilökohtaisesta ruokavaliosta, jossa hyödynnetään esimerkiksi geenejä ja suolistomikrobiston koostumusta määriteltäessä kullekin terveyden kannalta parasta mahdollista ruokavaliota. Siitä olemme vielä (oletettavasti) varsin kaukana.

Ilmastonmuutoksen hillintä vaatii muutoksia ruokailussamme. Miksi ruoan kulutusta ohjaavat toimet sitten antavat odottaa itseään? Suomessa ruokajärjestelmän kestävyyttä on ohjattu pääasiassa tuotantoon keskittyvillä toimilla. Näkökulman laajentaminen kestävään ruokavalioon nostaa uudet politiikkakeinot ja toimijat keskiöön. Mikä rooli ruokavaliomuutoksilla on ilmastonmuutokseen vastaamisessa Suomessa ja minkälaisia keinoja ruokavaliomuutosten tukeminen vaatii läpi koko ruokajärjestelmän? Mitä koulu- ja työpaikkaruokailua koskevat tutkimuksemme opettavat kestävästä ruokailusta ja sen ohjauksen kokonaisvaltaisuudesta, vaikeudesta, mahdollisuuksista?

Noin 60 % keskimääräisen suomalaisen rehevöittävästä Itämeri-jalanjäljestä aiheutuu ruokavaliosta. Omalla lautasella eläinpohjaisella ruoalla, lihalla ja maitotuotteilla on suurin ravinnejalanjälki, kolme neljännestä ruokavalion levää meressä kasvattavasta ravinnekuormasta aiheutuu siitä. Tulos perustuu eläintuotannon käyttämään suureen pinta-alaan; noin 70 % Suomen peltoalasta on eläinpohjaisen ravinnon tuotannon käytössä. Helpoin tapa vähentää omaa kuormitusta on lisätä kotimaisen luonnonkalan ja kasviravinnon osuutta ruokavaliossa. Lihan korvaajana villi, kestävästi pyydetty kala on ylivoimainen. Pyynnissä syntyy vain vähän rehevöittäviä päästöjä ja lisäksi kalansaaliin mukana merestä poistuu rehevöittävää fosforia ja typpeä.

Lapset ja nuoret oppivat ruokaan liittyviä tietoja ja taitoja kodissa, koulussa ja vapaa-ajalla. Opittaviksi asioiksi mielletään terveyteen ja ravitsemukseen sekä ruoanvalmistukseen liittyvät tiedot ja taidot.  Ruoka ja ruoanvalinta liittyvät myös ruoantuotantoon, ympäristökysymyksiin ja yleensä kestävään kehitykseen globaalisti. Usein esimerkiksi kouluopetuksessa, kouluruokailussa tai nuorisotalon kokkikerhossa huomiotta jäävät monet asiat, joita voidaan oppia ruokaa ja yhdessä syömistä hyödyntäen. Keskeistä on, että lasten ja nuorten eri paikoissa oppimat tiedot ja taidot muodostavat heidän arkeensa liittyviä kokonaisuuksia. Näin opitut asiat otetaan helpommin käyttöön omassa toiminnassa. Ruoka itsessään ei opeta, mutta se on hyvä väline oppia erilaisia tietoja ja taitoja. Tiedekioskin esityksessä pohdin eri näkökulmista, mitä nämä tiedot ja taidot ovat.

Lauantain (16.1.) ohjelma Tiedekioskilla

Varhaisella ravitsemuksella ja ruokakulttuurilla on kauaskantoisia vaikutuksia hyvinvointiin ja terveyteen koko elämänkaaren varrelle. Siksi jo raskausaikana kannattaa luoda perusta koko perheen terveelliselle ruokakulttuurille, johon myös lapsen on helppo solahtaa. Syödään yhdessä –ruokasuositukset lapsiperheille on kansallinen suositus lasten, lapsiperheiden ja raskaana olevien ja imettävien ruokavaliosta. Suositusten tavoitteena on edistää lapsiperheiden terveyttä ja hyvinvointia ravitsemuksen avulla. Suosituksissa kuvataan terveyttä edistävän monipuolisen ruokavalion periaatteet ja keinoja sen toteuttamiseen. Niissä painotetaan lasten ruokakasvatusta, syömään oppimisen tukemista ja ruokailoa. Suositukset perustuvat tieteelliseen näyttöön, ja niissä on huomioitu kansalliset erityistarpeet.

Syöminen on elämämme ensimmäisiä tekoja – syömme ennen kuin ymmärrämme kieltä, sukupuoltamme tai kansalaisuuttamme, ylipäätään mitään muuta kuin nälän.” -- Kanadalaisen kirjailijan Margaret Atwoodin ajatus sopii hyvin lähtökohdaksi tarkastella myös nykykuluttajan ruokasuhdetta ja anoreksiaa sen yhtenä ilmentymänä. Miten syöminen, kyky jonka heti maailmaan tultuamme ensimmäisenä hallitsemme vaikuttaa nykyään olevan hyvinkin kompleksinen ilmiö?  Olennaista on huomata, että syömisen funktio ravinnon tarpeen tyydyttämisenä ei ole hävinnyt minnekään. Nälän/kylläisyyden tunnistaminen fysiologiaan kiinnittyvänä ruokakäyttäytymisen puolena vaikuttaa kuitenkin vaikeutuneen samaan aikaan kun syömisen rooli kulttuurisena ja itseilmaisullisena elämän osa-alueena on kasvanut nykykuluttajan ruokakäyttäytymisessä. Kerron Tiedekioskissa tutkimuksestani, jossa olen tarkastellut kysymystä, millaisia merkityksiä syömisen hallinnalle rakentuu anoreksiassa.

Kaikki ovat varmasti törmänneet tällä vuosituhannella kirjainyhdistelmään GMO, mutta harva tietää, mitä se oikeastaan tarkoittaa. GMO eli muuntogeeninen organismi on eliö, jonka perimää on muokattu geenitekniikan menetelmin. Muuntogeenisellä ruoalla tarkoitetaan elintarvikkeita, jotka sisältävät, koostuvat tai ovat valmistettu tällaisista ainesosista. Vaikkapa muuntogeenisestä maissista tehty tölkkimaissi tai maissijauhosta leivottu leipä ovat siten muuntogeenistä ruokaa. Geenitekniikalla muokataan ruoaksi käytettävien kasvien ominaisuuksia, tavoitteena satoisampien ja ravitsemukselliselta laadultaan parempien lajikkeiden jalostus. Geenimuuntelulla voidaan myös saada aikaan uudenlaisia ominaisuuksia, kuten A-vitamiinilisänä toimiva kultainen riisi tai tummumaton omena.

Musiikki ja fermentoitu ruoka ovat olleet tärkeä osa kulttuuria ihmiskunnan alkuajoista lähtien. Musiikki on ihmisen ensimmäisiä kommunikaatiokeinoja ja mikrobit ihmiskunnan perinteinen tapa muuttaa ravinto säilyväksi, helpommin sulavaksi ja kulttuuriseksi ruoaksi. Ihmisen, musiikin ja mikrobien välillä on yhteys, josta tietämyksemme on vielä vähäistä. Äänet ja musiikki muodostuvat värähtelystä, joka etenee akustisina aaltoina kaikkialla ympärillämme. Me ihmiset aistimme tämän värähtelyenergian kuulokokemuksena, mutta musiikin on todettu vaikuttavan myös sellaisiin organismeihin, jotka eivät kykene kuulemaan. Kerromme tutkimuksestamme, jossa musiikkia soitettiin kypsyville juustoille sekä analysoitiin niiden mikrobiologisia ja aistinvaraisia ominaisuuksia. Pohdimme yhdessä, miten mikrobit reagoivat äänen tuottamaan värähtelyyn ja kuuntelemme, minkälaista juustoille soitettu musiikki voisi olla.

Suomalainen maaseutu ei usein näyttäydy ulospäin houkuttelevana, saati seksikkäänä. Etenkin mediaa seuraamalla voi helposti päätyä ajatukseen, että on olemassa vain yhdenlainen maaseutu, jossa tulevaisuudennäkymät näyttävät huonolta. Merkkejä on kuitenkin nähtävissä myös toisenlaisesta kehityksestä. Maaseudun kannalta erityisen kiinnostava genre on yritykset, jotka ovat rakentaneet imagonsa voimakkaasti paikallisen omaperäisyyden varaan uudenlaisella tavalla. Kutsumme näitä yrityksiä paikkaseksikkäiksi yrityksiksi.

Maaseutukontekstissa paikkaseksikkyyden käsitteellä onkin runsaasti annettavaa maaseudun ja kaupungin henkisen kuilun kaventamiseen. Paikkaseksikkyys liittyy vahvasti mielikuviin, ja maaseutu on haluttava ilmiö monen urbaanin asukkaan silmissä. Tämä ilmenee monen yrityksen tavassa hyödyntää maaseutua imagossaan. Esimerkkejä löytyy runsaasti esimerkiksi ruoan – ja alkoholintuotannosta.

Food and eating practices are gendered and linked to men and masculinities in particular ways. Meat eating, unhealthy eating and keeping a distance from household cooking are food practices and cultural patterns typically associated with men and masculinities. By rejecting the consumption of non-human animals, vegan men challenge these dominant patterns of masculinity.

This presentation discusses how going vegan has changed men’s relationship to food and eating, based on interviews with over 60 vegan men in Finland and Estonia. Although personal health was a reason for going vegan only for some men and several men did not consciously pursue healthy eating, some even claiming to be “junk food vegans”, going vegan inevitably changed their relationship to food and eating.

Keskiajan suomalainen ruokapöytä seurasi vuoden rytmiä, ja makumaailmaa hallitsivat säilötyt ja hapatetut maut. Nauris, kaali ja sipulit olivat tärkeitä kasviksia, eikä uuden maailman ruoka-aineita, kuten tomaattia, perunaa tai maissia vielä tunnettu. Sekä rikkaan että köyhän pöydässä viljat olivat ruokavalion perusta, ja niistä tehtiin puuroa, leipää ja olutta, joka kuului niin arkeen kuin juhlaan. Rikkaassa pöydässä omaa asemaa osoitettiin tarjoamalla kalliita ruoka-aineita, kuten mantelimaitoa ja kanelilla ja neilikalla maustettua reininviiniä. Oman lisänsä toivat viikkopaastot ja pidemmät paastonajat, jolloin eläinkunnan tuotteita ei saanut syödä kalaa lukuun ottamatta. Siksi kalaruoat ja etenkin silakka muodostivat tärkeän osan ruokavaliota.

Perjantain 15.1. ja lauantain 16.1. palkokasviohjelma etäyhteydellä ja Maijansalissa

  • Tietoisku: Miltä näyttää härkäpapu tai soija? Onko palkokasveista planeetan ja terveyden pelastajiksi? Typpeä sitovista taikapavuista on moneksi.
  • Demo: Näin otat palkokasvit helposti haltuun kotikeittiössä – maistuvien hernelettujen valmistus.
  • Tietoisku: Palkokasveista käyttövalmiiksi kasviproteiinituotteiksi – Prosessointi avaa makujen ja rakenteiden aarreaitan
  • Demo: Painetta ja lämpöä – Palkokasvien ekstruusio vie makumatkalle
  • Tietoisku: Miten elintarvikkeiden tuotekehitys etenee ja mitä kaikkea siinä pitää ottaa huomioon?
  • Demo: Vegaanisia herkkuja palkokasveista – keittiö kemistin näkökulmasta
  • Tietoisku: Entistä terveellisemmäksi – B12-vitamiinia palkokasveihin?
  • Tietoisku: Miksi palkokasvit pierettävät?

Palkokasviasiantuntijat tavattavissa etäyhteyksin.