Virpi Hämeen-Anttila käsikirjoitti Tieteiden yöhön dekkarikierroksen, jossa vieraillaan virkamies-salapoliisi Björkin kanssa Kruununhaan tiedeinstituuteissa etsien kadonnutta kirjaa. Kirjailija-tutkija rakastaa arkistoja ja on kiinnostunut 20-luvun rikoksia täynnä olleesta ajasta. 

Björkin ystävät auttavat jahtaamaan arvokkaan kirjan varasta. 

Mitä enemmän hän muutti ulkonäköään, sitä jännittävämpää oli lähteä öiselle promenaadille. Kuin hän olisi jättänyt taakseen arkisen persoonallisuutensa ja heittäytynyt mukaan näytelmäkappaleeseen, jonka vuorosanat eivät olleet valmiiksi kirjoitetut, vaan ne improviseerattiin sen mukaan, ketä kohdattiin ja mitä tapahtui. Odottava ilo suorastaan kihelmöi hiusmarrossa, kun Björk hiipi alas portaita ja luikki pitkin Nikolainkatua päästääkseen pian sillan yli sinne, missä hän helpommin sulautui joukkoon.

Tämä yö oli muustakin syystä otollinen. Sateet olivat tauonneet ja ilma oli raikas, kuu ja tähdet vilkkuivat pilvien lomasta. Pojasta saakka Björk oli rakastanut öistä kaupunkia, katujen syviä varjoja ja pimeän ja mereltä tunkevan usvan lävitse loistavia kaasuvaloja. Oli hienoa laittaa jalkaa toisen eteen, tuntea kaupungin raukea hengitys ja liikkua sen liikkeitten mukana.
– Virpi Hämeen-Anttila: Kuka kuolleista palaa (Otava)

Kirjailija Virpi Hämeen-Anttilalla ja hänen rikosromaaniensa virkamies ja amatöörisalapoliisi Karl Axel Björkillä on yhteinen harrastus. Molemmat pitävät kuljeskelusta öisen Kruununhaan kaduilla.  

– Varsinkin satama-alueet ovat sellaiset, että illalla tai yöllä Björk tykkää katsella sataman valoja. Helsinki on ihan vastustamattoman romanttisen näköinen silloin – ja tietysti yöllä voi kulkea salamyhkäisesti, Hämeen-Anttila sanoo.

Kirjailija on tutkinut aikakauden kuvia niin paljon, että näkee kadulla kävellessään kaupungin sellaisena, kuin se on ollut 20-luvulla. Kaupunginosa ei ole muuttunut juurikaan lähes sadassa vuodessa, muutamaa uutta ja muutamaa purettua taloa lukuunottamatta.

Kruununhaan instituutit ovat Hämeen-Anttilalle rakkaita ja hän käyttää niitä paljon työssään. Suurin osa dekkarikierroksella nähtävistä instituuteista on syntynyt 1800-luvulla kansallisten tieteiden nousussa.

– Ei niissä tehtävä työ ole mitään, mitä jotkut norsunluutorneissaan tekevät, vaan ihan arkipäiväistä ja myöskin sellaista, mikä on kiinnostavaa. Monet asiat kiinnostaisivat varmaankin yleisöä, jos he tietäisivät, mitä instituuteissa tehdään, Hämeen-Anttila sanoo. 

Kirjailija Virpi Hämeen-Anttila ja aikakoneesta tupsahtanut Björk yliopiston portailla. 

Varkaan jäljillä yössä
Tieteiden yön dekkarikierroksella yleisö pääsee vierailemaan instituuteissa aikakoneella 2000-luvulle saapuneen Björkin ja hänen ystäviensä ylioppilas Ida Helanderin ja ylikonstaapeli Martti Ekmanin kanssa. Tavoitteena on saada kiinni kirjavaras, joka on vienyt arvokkaan Missale Aboensen täydellisen laitoksen ja vielä onnistunut kuljettamaan sen vuoteen 2017. 

Kierros lähtee liikkeelle Helsingin yliopistolta klo 17.00 ja päätyy Kansalliskirjastoon klo 21.30. Illan aikana vieraillaan yhteensä seitsemässä tiedeinstituutissa. Kierroksen aikana kolmikko huomaa, kuinka paljon on muuttunut heidän elinajastaan. Mihin on hävinnyt esimerkiksi yliopiston miekkailusali?  Yleisö voi osallistua kierrokselle alusta loppuun tai seurata tarinan etenemistä osan matkasta.

Ida huomaa naisten aseman muuttuneen paljon 20-luvusta, jolloin naiset eivät päässeet virkamiehiksi, lehtoreiksi tai professoreiksi. 

Rakkaus arkistoihin
Hämeen-Anttilan haaveena oli pitkään kirjoittaa 20-luvusta: modernin tulosta juuri itsenäistyneeseen, konservatiiviseen maatalousyhteiskuntaan. Aikakautta tutkiessa tuli esiin, että 20-luvulla tehtiin valtavasti rikoksia. Poliisi oli avuton joutuessaan käyttämään aikaansa pirtusalakuljettajien jahtaamiseen. Kirjojen tyylilajiksi valikoitui siten dekkari, johon sai liitettyä myös kirjailijaa kiinnostavaa ajan poliittista ja yhteiskunnallista taustaa.

Hämeen-Anttila nauttii tiedon ja viihteen yhdistämisestä työssään. Dekkarisarjan kirjoittaminen on eräänlaista historian popularisointia. Tutkijantausta auttaa historiallisten romaanien kirjoittamisessa, sillä niiden tekijän täytyy rakastaa arkistoja ja tutkimusta.

– Luulen että sitä varten suurimmalla osalla ihmisistä, jotka kirjoittavat historiallisia romaaneja on jonkin sortin akateeminen tausta sekä rakkaus arkistoihin ja vanhoihin lähteisiin.

Martilla riittää ihmettelemistä nykyajan Helsingissä. 

Ristiriitainen aika
Romaanien ohella Hämeen-Anttila kirjoittaa Kadonnutta 20-lukua etsimässä -blogia esimerkiksi naisten kampauksista, filmitähdistä ja historiallisen romaanin kirjoittamisesta – kaikesta hauskasta, joka ei mahdu kirjoihin.

– 20-luku oli esteettinen ja samaan aikaan yllättävänkin köyhä. Ristiriidat ovat kiinnostavia.

Viime vuosisadan alku muistuttaa Hämeen-Anttilasta tätä aikaa siinä, että demokratiaa oli vaikea puolustaa. Vahvat miehet olivat suosiossa ja kansanvaltaa halveksuttiin. Eurooppalaiset sanomalehdet kävivät poliitikkoja kohtaan vihakampanjoita ja useita heistä murhattiin. 

– Vihapuhe ei ole viatonta, vaan saa aikaan yhtä sun toista ja sen takia sitä pitäisi pitää silmällä. Ei pitäisi normalisoida jotain, mikä on epänormaalia. Ei kuulu vapauksiin, että ihmisiä voi solvata ja heittää heille tappouhkauksia. Ei se ole vapautta, Hämeen-Anttila sanoo.

Tämän päivän ihmiset ovat kirjailijan mukaan samanlaisia samanlaisine ongelmineen kuin 20-luvunkin ihmiset.  

– Politiikkakin menee sykleissä. 20-luku on kaukainen peili – tai ei niinkään kaukainen, läheinenkin peili tälle meidän ajallemme. Siellä on vaihtoehtoja, joita kannattaa varoa, että ei päästetä tiettyjä asioita menemään liian pitkälle.

Dekkarikierroksessa kuljetaan vanhan akateemisen ja hallinnollisen Helsingin ydinalueella. 

Kirjailija, kääntäjä, opettaja
Virpi Hämeen-Anttila

• s. 15.10.1958 Espoossa                    
• Valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 1996
• Toiminut opettajana Helsingin yliopistossa vuodesta 1987 opetusaloinaan sanskritin kieli sekä Intian kirjallisuus, historia, filosofia ja kulttuurihistoria
• Julkaissut romaaneja (esikoisromaani Suden vuosi vuonna 2003), tietoteoksia, useita tieteellisiä artikkeleita, kirjallisuusesseitä sekä novelleja
• Kirjoittanut kolme Björk-sarjaan kuuluvaa teosta: Yön sydän on jäätä (2014), Käärmeitten kesä (2015) ja Kuka kuolleista palaa (2016) 
• Hämeen-Anttilan seuraava kirja Villa Speranza ilmestyy tammikuussa ja Björk-sarjan seuraava teos toukokuussa
• Myös suomentanut, kuvittanut kirjoja, piirtänyt karttoja ja arkeologisia kuvia sekä tehnyt kuvituksia lehtiin
• Eino Leinon palkinto vuonna 2002 miehensä Jaakko Hämeen-Anttilan kanssa käännöstyöstä ja monikulttuurisen kirjallisuuskuvan edistämisestä
• Vuoden tieteentekijä 2004

Lähde: Otava

Kadonneen kirjan metsästys