Suomi 100. Sävelin, sanoin ja kuvin vuonna 1917 -sessio tuo harvinaisella tavalla esiin itsenäistymisen ajan kulttuurisen muutoksen. Sessiossa nähtävät arkistokuvat kertovat kansan ja kulttuurieliitin elämästä. Näiden kuvien lisäksi ajan kulttuurisiin virtauksiin syvennytään musiikilla ja eri aiheiden asiantuntijoiden esitelmillä. 

Saara Valle tekee juustoa ja muori paistaa leipää, Nirrola, Inari, kuvattu 1914. Kuvaaja: Samuli Paulaharju. Lähde: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, arkisto.

Juuri alkanut itsenäisyyden juhlavuosi näkyy Tieteen päivillä muun muassa Suomi 100. Sävelin, sanoin ja kuvin vuonna 1917 -sessiossa.

– Keskeinen idea on nostaa kulttuurielämä fokukseen. Vuosina 1917–18 ei ollut vain sisällissotaa, joka dominoi voimakkaasti niitä vuosia Suomen historiassa, sanoo session puheenjohtaja, SKS:n kirjastonjohtaja, Cecilia af Forselles.

Sessio yhdistää nimensä mukaisesti musiikkia, puhetta ja kuvaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Kansalliskirjaston aineistoista on koottu noin sadasta tutkijoiden valitsemasta kuvasta koostuva digishow, joka näytetään ensimmäistä kertaa nyt Tieteen päivillä. Suurin osa kuvista on vuodelta 1917. 

Mooses Savela. Haapavesi, kuvattu 1917. Kuvaaja: Samuli Paulaharju. Lähde: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, arkisto. 

Johdantona itsenäistymisen vuosien kulttuuriin ja siihen liittyviin muutosprosesseihin toimii Forsellesin esitelmä Muutos, muisti ja kertomus. Siinä analysoidaan Suomen taiteeseen ja jopa tieteen tekemiseen vaikuttaneita kulttuurisia suuntauksia ja teemoja. Esille tuodaan myös muistin muodostumista sekä aineistojen ja muistin merkitystä nykypäivässä.

Forselles sanoo, että ilman historiallista muistia ei ole olemassa identiteettiä. Muistia luodaan kuitenkin nykypäivästä käsin. Jokainen aika kirjoittaa oman kulttuurihistoriansa. On tärkeää ymmärtää kehitystä, jotka ovat synnyttäneet nykyisyyden kulttuurisia arvoja ja näkemyksiä.

– Luonto, kansa ja mytologia olivat taiteen kestoteemoja itsenäistymisen vuosina. Kansallisromantiikka antoi kuitenkin vähitellen tilaa modernismille. 

Kulttuuristen virtausten ja kehitysprosessien tarkasteleminen vaatii ennakkoluulotonta suhtautumista muistiaineistoihin.

– Muistiaineistot tukevat kiehtovalla tavalla tulkintoja ja kertomuksia suomalaisesta historiasta ja kulttuurista vuonna 1917. Mitä ihmiset silloin ajattelivat, tekivät, mitä jälkiä he ovat jättäneet jälkeensä? Yksityisistä muistoista kuten valokuvista nousee kertomuksia, joista muodostuu yhteisiä muistoja, kertomuksia meille tärkeistä asioista.

Rasinvaaralta, Puolanka, kuvattu 1916. Kuvaaja: Samuli Paulaharju. Lähde: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, arkisto. 

Eri alojen tutkijat kommentoivat sessiossa esityksen kuva-aineistoa ja nostavat omasta alastaan esiin ajankohtaisia asioita ja tarkastelutapoja sekä kertovat aikakauden kulttuurieliitin taiteilijoista ja kirjailijoista. Ensimmäisenä kuullaan musiikintutkija Matti Huttusen esitelmä, joka kertoo kansallisen ja modernin dialektiikasta musiikissa, Suomen musiikin kerrostumista ja rakenteista itsenäisyyden ajan alussa.

Lisäksi emeritusprofessori Seppo Knuuttila esitelmöi suullisesta perinteestä suomalaisuuden konstruktiossa ja valokuvataiteilija Päivi Setälä tarkastelee itsenäisyyden ajan ilmapiiriä kulttuuripersoonien, kuten Aarre Merikannon ja L. Onervan albumikuvien kautta. Esitelmien lomassa kuullaan Avanti!-kvartettia, joka soittaa aikakauden taiteilijoiden Selim Palmgrenin, Väinö Raution, Jean Sibeliuksen ja Aarre Merikannon musiikkia. 

Ilmari Kianto perheineen, Turjanlinnan työhuone, Suomussalmi, kuvattu 1915. Kuvaaja: Samuli Paulaharju. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS), arkisto. 

Suomi 100. Sävelin, sanoin ja kuvin vuonna 1917