Kiinnostavat tavat käsitellä Tieteen päivien (9.–13.1.2019) teema Rohkeus – Mod eivät rajoitu sankaruuden ja poikkeuksellisuuden pohtimiseen. Jokapäiväisetkin ilmiöt, kuten köyhyys, huumeriippuvuus ja kosketus, voivat liittyä rohkeuteen monisyisesti. Toisaalta niiden rohkea ja ennakkoluuloton käsittely voi valottaa monia arkeemme iskostuneita ajastus- ja toimintamalleja sekä niihin liittyviä valtasuhteita. Näitä Tieteen päivien ohjelmissaan purkavat tutkija ja päätoimittaja Tuukka Tammi, yliopistonlehtori Taina Kinnunen sekä professori Eeva Jokinen.

Kulttuuriantropologi Taina Kinnunen työskentelee yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopistossa. Tieteen päivillä hän puheenjohtaa paneelia, jossa paneudutaan monitieteisesti hyvään kosketukseen – tai oikeastaan sen huolestuttavan heikkoon asemaan tutkimuksessa, julkisessa keskustelussa ja suomalaisessa kosketuskulttuurissa. Kinnusen mukaan kosketuksen voima ja vaikuttavuus perustuu osittain biologiaamme. Tuntoaisti on kädellisillä luontaisesti pitkälle kehittynyt, ja kosketus puolestaan kiihdyttää oksitosiini-hormonin eritystä. Tutkimusten mukaan oksitosiini ei pelkästään rauhoita tai tuota turvallisuuden tunnetta ja mielihyvää vaan kytkeytyy terveyteemme kokonaisvaltaisesti.

Taina Kinnusen Tieteen päivien paneeli on 10.1. klo 12.00.

Kinnunen kuitenkin lisää, että kosketus ja eri aistien väliset hierarkiat ovat aina olleet kulttuurisesti voimakkaasti säädeltyjä. Suomalaista kosketuskulttuuria hän pitää erityisen ”kosketuskammoisena”. Kinnusen mukaan ulkopuoliset huomaavat suomalaisen kosketuskulttuurin erikoisuuden: ”Ranskalainen ystäväni hätkähti suomalaisessa neuvolassa kylttiä, jossa kehotettiin ottamaan lapsi syliin – ikään kuin tämä ei olisi itsestäänselvyys!” Tilannetta ei Kinnusen mukaan auta se, että viime aikoina vahingolliset kosketuksen muodot, kuten seksuaalinen ahdistelu ja väkivalta, ovat täyttäneet julkisuuden myös Suomessa esimerkiksi #metoo-liikkeen ansiosta. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, miksi kosketuskulttuurimme kriittinen tarkastelu ja hyvän kosketuksen korostaminen vaatii rohkeutta.

Sääntelyä ei myöskään puutu huumausainepolitiikasta, jota tutkija ja Yhteiskuntapolitiikka-lehden päätoimittaja Tuukka Tammi käsittelee Tieteen päivien esitelmässään. Tammen alustus on osa sessiota, jossa keskustellaan laajemmin riippuvuuksista: ”Addiktiossa meitä kiinnostaa juuri ilmiön ristiriitaisuus, johon liittyy suuria näkemysten ja kokemusten eroja sekä poliittisia, taloudellisia ja kulttuurisia intressejä.” Tammen mukaan riippuvuudet ovat punoutuneet lainsäädäntöön, sääntelyyn ja järjestykseen, hyvinvointivaltion ihanteisiin, moraaliin sekä kansalaisten velvollisuuksiin ja oikeuksiin.

”Kuulostaa julkealta vaatia nykyköyhiltä, että rohkeasti köyhyyttä päin vaan joka päivä, olkaa hyvät!”

Ehkäpä juuri siksi huumausainepolitiikan monipuolinen käsittely tai esimerkiksi huumeiden käyttäjien rankaisemisen hyödyllisyyden ja oikeutuksen pohtiminen julkisuudessa voi Tammen mielestä vaatia uskallusta. Erityisesti huume- tai lääkeriippuvaisten – joita on Suomessa Tammen mukaan määritelmästä riippuen kymmeniä tai jopa satoja tuhansia – voi olla äärimmäisen vaikea kertoa kokemuksistaan itse julkisesti. ”Huumeiden käyttäjän stigma yhteiskunnassamme on yksi negatiivisimmista. Huumeiden käyttäjäksi leimautumisesta on varsin tylyt seuraukset”, Tammi sanoo.

Rohkeus saattaa kulttuurissamme linkittyä huumeita tai kosketusta suoremmin köyhyyteen. Tämä ei kuitenkaan tee köyhyyden ja rohkeuden suhteesta yhtään vähemmän provosoivaa, ristiriitaista tai yhteiskuntamme ajattelu- ja toimintamalleja paljastavaa aihiota. Tätä mieltä on Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntapolitiikan professori Eeva Jokinen, jonka puheenjohtaman Tieteen päivien session teesi on, että rohkeus ja köyhyys eivät kumpikaan ole puhtaasti yksilön luontaisia tai synnynnäisiä ominaisuuksia. ”Köyhyyttä varmaan osataan ajatella yhteiskunnallisten valtasuhteiden välittämänä asiantilana. Joku toinen hyötyy siitä, että toinen on köyhä. Ihmiset syntyvät olosuhteisiin, joita eivät voi valita”, Jokinen selventää.

Hänen mukaansa rohkeus taasen nähdään usein synnynnäisenä ominaisuutena, joka myös (tai jopa erityisesti) köyhällä voi olla: ”Rohkea köyhä on (ainakin) länsimaisen taruston perusfiguuri.” Rohkean köyhän hahmo ei inspiroi pelkästään Hollywood-elokuvia, vaan se saattaa välittyä politiikkaan sekä köyhien arkea määrittäviin normeihin ja sääntelyyn. Jokisen mukaan tässä suhteessa kulttuurikuvasto vaatisi purkamista: ”Kuulostaa julkealta vaatia nykyköyhiltä, että rohkeasti köyhyyttä päin vaan joka päivä, olkaa hyvät!”

Eeva Jokisen puheenjohtama Tieteen päivien sessio on 10.1. klo 10.00.

Kätketyt portit valtasuhteiden ja intressien sokkeloon

Kinnunen pitää kosketuskulttuurin kriittistä tarkastelua porttina vaikeiden aiheiden ja valtasuhteiden tarkasteluun, joista monet ovat heikosti hahmottuvia arkitajunnan putkessa. Samaa voisi ehdottomasti sanoa huumepolitiikan ja köyhyyskäsityksien ennakkoluulottomasta tarkastelusta. Köyhyys, riippuvuudet ja kosketus kätkevät paljon sisäänsä ehkäpä juuri jokapäiväisyytensä tähden.

Jokinen sanoo, että myös rohkeus tulisi köyhyyden tapaan hahmottaa useammin yhteiskunnallisena valtasuhteena. Rohkeus on Jokisen sanoin kyky toimia odottamattomalla tavalla, keksiä luova ratkaisu vaikeaan pulmaan, uhmata vaaraa, puolustaa heikompaa ja toimia vastoin yhteisön normeja. Hänen mukaansa rohkeus saattaa edellyttää joitakin synnynnäisiä valmiuksia, mutta varakkailla on enemmän valtaa, voimavaroja ja turvaa olla rohkeita kuin köyhillä. ”Jos on vähän resursseja tai on uhattu, rohkea toiminta on vaikeaa tai jopa hullua”, Jokinen toteaa. Hän arvelee, että juuri tämän takia rohkea köyhä on arvostettu, vaikkakin ongelmallinen, kulttuurinen hahmo.

 ”Sana ’huume’ on piilottelija: se jättää kertomatta huumeongelman konkreettisimman taustan eli sen, että kyse on myös lääketieteellisen teknologian sekä massamuotoisen lääketeollisuuden voitontavoittelun ja tuotemarkkinoinnin sivutuotteena syntyneestä ilmiöstä.”

Pelkät sanavalinnat saattavat paljastaa paljon köyhyyden ristiriidoista. Jokisen mielestä köyhistä puhuminen ”hönkii mennyttä maailmaa”, ja se voi olla kiusallista jopa joillekin tutkijoille, jotka saattavat mieluummin käyttää termejä ”vähäosainen” tai ”huono-osainen”. Tästä huolimatta Jokinen kehottaa kutakin aika ajoin virkistämään kategorioitaan. Myös Tammi sanoo, etteivät sanat ole viattomia, vaan ne aina joko paljastavat tai piilottelevat merkityksiä. ”Sana ’huume’ on piilottelija: se jättää kertomatta huumeongelman konkreettisimman taustan eli sen, että kyse on myös lääketieteellisen teknologian sekä massamuotoisen lääketeollisuuden voitontavoittelun ja tuotemarkkinoinnin sivutuotteena syntyneestä ilmiöstä”, Tammi kertoo.

Tammen mukaan ”huumausaine” on oikeudellisesti synnytetty kategoria, jonka historiallisessa ja nykyisessäkin merkityksessä painottuu lääkkeiden väärinkäytön kontrolloiminen. Huumeen ja lääkkeen erottelu on usein utuinen, mutta huumepolitiikan kannalta keskeinen rajaveto. Tammen mukaan traaginen nykypäivän esimerkki tästä on Pohjois-Amerikan ennennäkemättömän laaja opioidikriisi. Jos huumeiden kohdalla keskitytään pelkästään perinteiseen – ja usein perusteltuun – yksilö- ja terveysnäkökulmaan, jäävät lääketeollisuuden rooli ja monet muut sääntelyyn liittyvät intressit pimentoon, Tammi lisää.

Tuukka Tammi puhuu Tieteen päivillä huumepolitiikasta 9.1. klo 10.00 sessiossa Riippuvuuden rajalla.

Kinnusen mielestä kosketuksen historiaa länsimaissa on puolestaan leimannut ristiveto ilmeisyyden, vähättelyn ja marginalisoinnin sekä vallankäytön välillä. Kosketuksen myönteisiä vaikutuksia ja tärkeyttä on pidetty jossain määrin selviönä, mutta silti kosketus on ollut modernissa länsimaisessa ajattelussa usein aistihierarkian pohjalla. Kinnusen mukaan kosketus on rasistisesti liitetty samaan aikaan sekä eläimellisyyteen että ”alempiin rotuihin”. Toisaalta kosketusta on sukupuolitettu voimakkaasti: se on yhdistetty hoivaan, kasvattamiseen ja tunnetyöhän, jotka ovat perinteisesti olleet naisten vastuulla. ”Länsimainen valkoinen mies taasen on ajateltu kosketuksesta vapaaksi”, Kinnunen sanoo.

Mistä länsimaissa ja erityisesti äärimmäisen ohuen kosketuskulttuurin Suomessa voidaan jäädä paitsi? ”Kosketus on paras keino kertoa, että olen huomannut ja hyväksyn sinut. Se on äärimmäisen välittävä ja hyvä teko”, Kinnunen kertoo. Hänen mukaansa on hyvä, että esimerkiksi #metoon myötä kosketuksen pimeistä puolista on viimein alettu puhumaan, mutta kokonaiskuvaa kosketuksen merkityksestä ei saa hukata. ”Hyvä kosketus on aina vastavuoroista. Siinä oleellista on intuitiivinen ymmärrys, toisen lukeminen ja tulkitseminen. Ihmiset ovat yleensä aika hyviä tässä, mutta kulttuuri- ja kokemuserot ovat niin suuria, että väärintulkintoja syntyy väistämättä”, Kinnunen sanoo. Koska virheet ovat väistämättömiä, ovat kommunikointi sekä anteeksipyyntö ja -anto keskeisiä hyvään kosketukseen kuuluvia taitoja, hän kertoo.

Lisätietoja haastateltavien Tieteen päivien ohjelmista:

Tammi: Riippuvuuden rajalla – riski, rohkeus ja uhkarohkeus. (Tammi mukana myös Median kainot ja rohkeat paneelissa).

Kinnunen: Rohkeus koskettaa.

Jokinen: Köyhyys ja rohkeus.

Teksti: Otto Snellman.