Puheenjohtaja: kehittämispäällikkö Eeva Nyrövaara (Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry). Tohtorikoulutettava Heidi Laine (Helsingin yliopisto): Kuin jättäisi omaisuuttaan rautatieasemalle? Keskeneräisen tutkimuksen avaaminen ei ole uhkarohkeaa. Tutkijatohtori Tiina Sotkasiira (Itä-Suomen yliopisto): Rohkeasti yhdessä: (ei)kansalaiset kanssatutkijoina. Yhteistyötä Lieksan somaliperheyhdistyksen kanssa. Apulaisprofessori Mikael Laakso (Hanken): Tiedekustantajat pelkäävät avointa tiedettä, miksi?

Avoin tiede on liike, joka pyrkii tekemään tieteestä ja tutkimustuloksista helpommin saavutettavia ja uudelleen käytettäviä kaikille, sekä tutkijoille että kansalaisille. Vakiintuneet tieteen tekemisen tavat eivät tue avoimuutta: Aikakauslehden saa tilattua puoleksi vuodeksi alle kolmella kympillä, mutta suurin piirtein samaan hintaan saa yhden tieteellisen verkkoartikkelin vuorokaudeksi. Tieteellisten lehtien kestotilaaminen on mahdollista vain organisaatioille, ja vuonna 2016 suomalainen tiedeyhteisö maksoikin tieteellisistä lehdistä yhteensä noin 35 miljoonaa euroa. Lisäksi Helsingin yliopiston tekemän selvityksen perusteella noin kolme viidestä tutkijasta säilyttää tutkimusdataansa omalla tietokoneellaan julkisten data-arkistojen sijaan. Dataa kutsutaan uudeksi öljyksi, mutta tieteen öljy ei virtaa.

Totutuista tavoista poikkeaminen vaatii aina rohkeutta. Millaista rohkeutta vaaditaan, jotta saadaan tutkimusjulkaisut ilmaiseksi kaikkien luettavaksi, tutkimusdata jakoon ja kansalaiset mukaan tieteen tekemiseen?