klo 16.00–16.15 Professori Mikael Fogelholm (Helsingin yliopisto): Ravitsemustiedon askeleet - ennen loikittiin, nyt sipsutellaan, mutta miksi?

Perjantain (15.1.) ohjelma

Vielä 1800-luvun lopulla meidän tietomme ravinnosta ja ihmiskehon tarpeista olivat erittäin vajavaiset ja myös virheelliset – silloin esimerkiksi luultiin, että proteiinit ovat elimistömme tärkein energianlähde. Varsinaisia ravitsemusfysiologian loikkia otettiin noin 100 vuotta sitten, jolloin alettiin ravintoaine ravintoaineelta ymmärtää, mitä ihminen tarvitsee pysyäkseen hengissä. Vasta 1950-luvulta eteenpäin tutkimuksen pääpaino alkoi siirtyä puutteellisesta virheelliseen ruokavalioon. Samalla tutkimuksesta tuli aikaisempaa monimutkaisempaa: puutteessa on aina kyse yhden ravintoaineen vaikutuksista, virheellisessä ruokavaliossa puhutaan monista ravintoaineista, jotka vaikuttavat monitekijäisiin sairauksiin. Nykyaikainen ravitsemustiede on ottanut käyttöön uusia tapoja tutkia ravintoaineiden saantia, suoliston mikrobiston analyysejä ja geenianalytiikkaa. Tästä huolimatta uudet, tavallisille ihmisille ja kansanterveydelle isot harppaukset ovat nyt harvinaisia. Monet havittelevat ymmärrystä ns. henkilökohtaisesta ruokavaliosta, jossa hyödynnetään esimerkiksi geenejä ja suolistomikrobiston koostumusta määriteltäessä kullekin terveyden kannalta parasta mahdollista ruokavaliota. Siitä olemme vielä (oletettavasti) varsin kaukana.