• Johtaja Ulla-Maija Forsberg (Kotimaisten kielten keskus): Stadin slangin alkuperä
• Yliopistonlehtori, dosentti Terhi Ainiala (Helsingin yliopisto): Nykypäivän slangi

Kieli on samanaikaisesti sekä yhteisöllisyyden että erottautumisen väline. Kieli voi olla enemmän kuin äidinkieli, se voi olla myös identiteettiä luova tekijä. Slangi on tyypillinen ilmiö kielestä identiteetin rakentajana, me-hengen luojana ja keinona erottautua muista.

Stadin slangi syntyi Helsingin työläiskortteleissa 100–130 vuotta sitten. Sen lähtökohtana oli suomen ja ruotsin kielten törmääminen. Kielikontakti onkin usein tilanne, jossa kieli saattaa kokea nopeita muutosprosesseja, kun siihen vaikuttavat samalla kertaa niin toisen kielen sanat kuin äännepiirteetkin. Stadin slangin tapauksessa näyttää käyneen niin, että suomenkieliset pojat ovat tarpeeksi ruotsia kuultuaan ja mitä ilmeisimmin sitä myös aika hyvin osattuaan kokeneet, että suomea voi puhua myös ruotsin sanoin. Toisin sanoen melkein minkä tahansa sanan pystyi vaihtamaan slangin nimissä ruotsin sanaan. Sama ilmiöhän on nykyään käynnissä englannin kielen kanssa.

Syntyessään slangi toimi selvästi suomen- ja ruotsinkielisiä nuoria yhdistävänä tekijänä ja erotti heitä vanhempiensa sukupolvesta. Se oli myös nuorison selkeä identiteetin rakentaja. Sittemmin erityisesti vanha stadin slangi on toiminut myös ”aitojen” stadilaisten identiteetin ilmaisimena.

Ruotsin kieli ei tunnetusti ole stadin slangin ainoa komponentti; aineksia on saatu myös muista kielistä, erityisesti venäjästä, mutta jonkin verran myös saksasta ja myöhemmin erityisesti englannista. Mukana vilahtelee myös italian ja romanikielen sanoja. Moni slangisana on peräisin suomen murteista. Erityisesti ruotsin ja venäjän kautta saaduista lainasanoista voidaan myös tehdä päätelmiä nuorison kielikontaktien laadusta ja intensiteetistä Stadin slangin syntyvaiheissa.

Luennolla Ulla-Maija Forsberg tarkastelee Stadin slangin alkuperää ja Terhi Ainiala luo katsauksen 2000-luvun slangiin.