Ruoka on kuin muoti. Aikaansa seuraava vaihtaa ruokatottumuksia tiuhaan. Tietoa sataa niin tieteestä kuin sosiaalisen median vaikuttajiltakin. Ketä pitäisi uskoa?

Ennen kaikki oli yksinkertaista. Vielä 1960-luvulla suomalaiset perheet kokoontuivat arkena yhteisen ruokapöydän ääreen syömään äidin lihapullia etelästä pohjoiseen. Yläluokka saattoi syödä hanhenmaksaa ja kyyhkysiä, mutta ne jäivät vain pienen piirin herkuiksi.

Tänä päivänä yhteiset ruokahetket keskittyvät usein viikonloppuihin, koska viikolla jokaisella on omat puuhat. Perheitä on avioerojen myötä aiempaa enemmän ja lapsilla kenties kaksi kotia, joissa vallitsevat erilaiset käytännöt. Lapset harrastavat ahkerammin kuin ennen, ja niin tekevät aikuisetkin. Ruokailu yksilöllistyy.

– Perheiden yhteinen asia on joustaa. Harrastuksia pidetään tärkeinä ja traditioita pakkokahleina. Keskeisempää on itsensä toteuttaminen, sanoo terveyssosiologian professori Piia Jallinoja Tampereen yliopistosta.

Ruokailun yksilöllistyminen on jatkoa pitkälle prosessille, joka käynnistyi yksilön saavutuksia korostaneen valistusajan myötä. Raamattu käännettiin kansankielille, jotta ihmiset pystyivät luomaan henkilökohtaisen suhteen Jumalaan papin sijaan. Kehityskulku muuntui vuosisatojen saatossa teknologisiksi innovaatioiksi: internetiksi, kännyköiksi ja läppäreiksi.

Enää ei tarvitse ahtautua perheen kanssa olohuoneen sohvalle töllöttimen ääreen, kun lempiohjelmaa voi seurata omalta ruudulta omassa huoneessa. Tästä on vain lyhyt askel räätälöityihin ruokavalioihin.

– Ruokavalioita kohtaan on enemmän suvaitsevaisuutta kuin ennen eikä niitä enää pöyristellä entiseen malliin. Uudet sukupolvet ovat tottuneet erilaisuuteen.

Ravitsemusneuvonta on niin ikään uudistunut. Käskyttäminen ei enää tehoa, vaan tehokkaammin puree se, kun ihminen saa itse määritellä, mitä hän syö ja milloin. Neuvoista tai neuvojista ei ole puutetta. Ketä ihmiset tutkimustiedon, kokemuksen ja identiteettien ristiaallokossa kuuntelevat? Viranomaisia, tieteentekijöitä, influenssereita vai julkkiksia?

- Ruoasta on tullut samanlainen kulutustuote kuin vaatteista, autoista tai matkailusta. Halutaan vakuuttaa itselle ja muille, että olen pätevä tyyppi, sanoo professori Piia Jallinoja. Kuva: Jaana Tihtonen.

Ruokavalioiden monet motiivit

Terveellisen syömisen totuus ei löydy terveyssosiologin mukaan yksittäisistä tutkimuksista, saati somesta.

– Tieteellinen tieto kertyy useista yksittäisistä tutkimuksista ja metatutkimuksista, ja tätä tietoa kootaan esimerkiksi Käypä hoito -suosituksiin ja ravitsemussuosituksiin. Varoisin, jos sanotaan jotain dramaattista ja lupaillaan suuria. Somen terveysvaikuttajaan ei kannata automaattisesti luottaa.

Mutta juuri somevaikuttajia ja julkkiksia seurataan, sillä heiltä kuulee uusimmat trendit.

– Tietyn julkkisporukan täytyy uusiutua ja osoittaa olevansa ajan hermolla. Ruoasta on tullut samanlainen kulutustuote kuin vaatteista, autoista tai matkailusta. Halutaan vakuuttaa itselle ja muille, että olen pätevä tyyppi.

Blogeissa ja Instagramissa voi rakentaa minuutta, mutta myös tehdä bisnestä, joten seuraajien on hyvä olla perillä ruokavaikuttajien motiiveista. Niitä voivat olla ympäristökysymykset, reilun kaupan idea, auttamisen halu, kokkaamisen helppous tai halu erottautua muista. Jotakuta motivoi painon hallinta tai terveysriskien ennakointi, toista se, ettei halua vaikuttaa jämähtäneensä 80-luvun ruokiin.

– Elintarviketeollisuuden kierto on nykyisin hirveän nopea, mitä voi hyvin verrata vaatemuotiin. Vaatteilla osoitetaan muodikkuutta ja ruoalla identiteettiä. Meillä on paljon pysyviä, mutta myös ajan virrassa nopeasti muuttuvia tuotteita. Elintarviketeollisuus seuraa trendejä herkeämättä, mikä kiihdyttää kilpailua.

Ruokakeskustelu haastaa tiedeasiantuntijat monin tavoin. Muun muassa Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Käypä hoito -suositukset tuottavat systemaattisesti virallisia lausuntoja terveellisestä ruokavaliosta. Sosiaalisessa mediassa niitä joko vastustetaan tai kannatetaan.

– Se on tämän hetken juttu, professori tiivistää. 

Taistelu terveellisestä ruoasta -sessio kuullaan Tieteen päivillä perjantaina 15.1. klo 10.30–12.30 suorana lähetyksenä Tiedetv:ssä.

Teksti: Helen Partti