Kirjallisuutta, olipa kyseessä sitten runous, proosa tai draama, voidaan tarkastella joukkona erityisiä kielenkäytön muotoja ja lajeja. Kirjallisuus on perinteisesti nähty toisen asteen kielenä, jonka järjestymistä ja luomista ohjaavat ja rajaavat monet säännöt, sopimukset ja käytännöt, niin retoriset, käsitteelliset kuin materiaalisetkin.

Jos kirjallisuutta tarkastellaan tietoisesti järjestettynä kielenä, on erityisen kiinnostavaa pohtia, mikä osuus sattumalla on kirjallisuudessa, sen tuottamisessa ja vastaanottamisessa. Voiko sattuma tai sattumanvaraisuus toimia menetelmänä tai keinona ja mihin? Voiko kirjallisuus rakentaa tietoisesti sattuman tai epätarkkuuden varaan ja millaisin keinoin? Miten sattuma voidaan ymmärtää, määritellä ja tulkita eri kirjallisissa lajeissa?

Paneelikeskustelu

Puheenjohtaja: yliopistonlehtori Vesa Haapala (Helsingin yliopisto)

Kirjailija, filosofian tohtori Kristian Blomberg (Jyväskylän yliopisto)

Filosofian tohtori, tutkija Juri Joensuu (Jyväskylän yliopisto)

Filosofian tohtori, tutkija Merja Polvinen (Tutkijakollegium/Helsingin yliopisto)