Kyselyjen mukaan suomalaisten luottamus tieteeseen ja asiantuntijoihin on kansainvälisissä vertailuissa korkea. Vaikka koronakriisin aikana myös kriittiset ja epäilevät äänenpainot ovat saaneet jalansijaa julkisuudessa, on vahva luotto tieteeseen ja asiantuntijoihin säilynyt.

Suomessa luottamus yhteiskuntaa ylläpitäviin instituutioihin ja tieteeseen sekä tutkimukseen on perinteisesti ollut vahvaa toisin kuin esimerkiksi Etelä-Euroopassa, itäisen Keski-Euroopan maissa tai Yhdysvalloissa. Myös muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomi pärjää erityisen hyvin.

– Luottamus tieteeseen ja vaikkapa terveysinstituutioihin sekä rokotuksiin näyttää olevan Suomessa vielä vahvempaa kuin muissa Pohjoismaissa. Syyt lienevät paljolti historiassa ja tieteen sekä koulutuksen arvostuksessa, sanoo Helsingin yliopiston viestinnän professori Esa Väliverronen.

Vaikka viime vuonna julkaistun tiedebarometrin mukaan luottamus perinteisiä tiedeinstituutioita kohtaan on jopa kasvanut entisestään, ilmenee myös Suomen kaltaisessa korkean luottamuksen yhteiskunnassa epäluottamusta asiantuntijatietoon ja hallinnon tietopohjaiseen päätöksentekoon.

– Epäluottamusta tiedettä kohtaan esiintyy niin poliitikkojen, asiantuntijoiden kuin kansalaistenkin piirissä, sanoo Tampereen yliopiston politiikan tutkija Johanna Vuorelma.

Johanna Vuorelman mukaan koronakriisi on osoittanut, miten riippuvaisia modernit yhteiskunnat ovat kansainvälisestä tiedeyhteistyöstä, laadukkaasta tieteellisestä tutkimuksesta ja tieteen rahoituksesta. Kuva: Unsplash.

Kriisitilanteet kasvattavat tiedon, mutta myös vaihtoehtoisten selitysten kysyntää

Koronakriisin myötä tarve tutkimustiedolle ja asiantuntijoiden näkemyksille on ollut valtava. Samaan aikaan tutkijoita kuitenkin myös kyseenalaistetaan entistä kärjekkäämmin. Koronakriisi onkin samanaikaisesti sekä lisännyt kansalaisten tiedontarvetta että tarjonnut hedelmällisen maaperän niin perinteisen asiantuntijuuden haastamiselle, kuin myös rokotevastaisuuden ja salaliittoteorioiden leviämiselle.

– Kriisitilanteissa vaihtoehtoisten näkemysten ja salaliittoteorioiden tarjonta ja kysyntä kasvavat. Kriisit horjuttavat turvallisuudentunnetta ja nakertavat luottamusta. Tämä liittyy aika paljon ihmisten kykyyn sietää epävarmuutta. Kun ihminen kokee olonsa turvattomaksi ja epävarmaksi, yksinkertaiset selitykset alkavat tuntua houkuttelevilta, sanoo Väliverronen.

Tietoa ja näkemyksiä on nykyisin myös niin paljon tarjolla, että olennaisen ja luotettavan tiedon seulominen voi usein olla vaikeaa. Tällöin tiedettä ja perinteisiä asiantuntijoita ei välttämättä suoranaisesti vastusteta tai kielletä, mutta selityksiä etsitään valikoiden.

– Raja tieteen puolustamisen ja vastustamisen välillä ei ole tarkkarajainen, vaan tilalle tarjotaan usein asiantuntijoita tai tutkimusta, jotka tukevat omaa kantaa. Kun tietoa on saatavilla yhä enemmän, on omaa kantaa puoltavaa tutkimusta myös helpompi löytää. Usein keskusteluissa vedotaan lisäksi omaan kokemukseen tai oletettuun yleiseen mielipiteeseen, kertoo Vuorelma.

Yleistyvä epäluottamus voi rapauttaa koko yhteiskuntaa

Koronakriisin aikana levinnyt kriittisyys tiedettä, pandemian riskejä ja rokotetta kohtaan herättää perustellusti huolta, mutta todellisia tieteen vastustajia löytyy Väliverrosen ja Vuorelman mukaan Suomesta lopulta hyvin vähän. Toisinaan asiantuntijatietoon ja tietopohjaiseen päätöksentekoon kohdistuvalla epäluottamuksella voi Vuorelman mukaan olla myös hyviä ja tarpeellisia seurauksia.

– Kun epäluottamus kohdistuu yksittäisiin päätöksiin, poliittisiin valintoihin tai vaikka tutkimuksen johtopäätöksiin, sillä voi olla korjaava vaikutus. Mutta silloin, kun epäluottamus yleistyy ja sen kohteena on koko järjestelmä – oli kyse sitten demokraattisesta päätöksenteosta, tiedeyhteisöstä tai oikeusvaltiosta – epäluottamuksella voi olla rapauttava vaikutus yhteiskuntaan.

Vuorelman mukaan yleistynyt epäluottamus voi johtaa salaliittoteorioiden tai kyseenalaisten lähteiden äärelle. Tällöin myös yhteiskunnan jaettu tietopohja heikentyy. Kaikkia tieteeseen joskus kriittisesti tai joissain asioissa huuhaahan hurahtavia ei Väliverrosen ja Vuorelman mukaan kannata kuitenkaan leimata tieteen vastustajiksi.

– Vastakkainasettelu tieteen puolustajiin ja vastustajiin on mielestäni vaarallinen yksinkertaistus. Tieteen asiantuntijoiden ja maallikoiden välillä on laaja kirjo erilaisia toimijoita, huomauttaa Väliverronen.

Viime vuosina myös Suomessa on syntynyt perinteiseen asiantuntijuuteen kriittisesti sutautuvien maallikko- ja itseopineiden asiantuntijoiden rakentamia yhteisöjä erityisesti esimerkiksi ravinnon, terveyden ja hyvinvoinnin ympärille. Vaikka Väliverronen näkee tutkimustietoa valikoiden käyttävät ja epäluuloa kylvävät uskollisen kultin kaltaiset yhteisöt epäilyttävinä, kehottaa hän olemaan termistön suhteen tarkkana. Väliverronen esimerkiksi erottaisi vaihtoehtoiset asiantuntijat vasta-asiantuntijoista.

– Vaihtoehtoiset asiantuntijat yleensä tarjoavat tieteen rinnalle kokemustietoa ja pyrkivät ottamaan huomioon paremmin yleisönsä tarpeet ja odotukset. He tarjoavat ikään kuin täydennystä tieteen rinnalle eivätkä varsinaisesti hylkää tiedettä. Vasta-asiantuntijat puolestaan kylvävät epäluuloa tieteen ”virallisia totuuksia” kohtaan ja pyrkivät esiintymään rohkeina marttyyreina, jotka tieteen valtavirta haluaa nujertaa.

Avoimella tieteellä luottamusta vahvistamaan

Vaikka erilaiset kansalliset kriisitilanteet voivat toisinaan heikentää luottamusta yhteiskunnallisiin instituutioihin ja niiden vakiintuneisiin toimijoihin, voidaan luottamukseen vaikuttaa myös toisin päin. Avoimuus ja rehellisyys ovat Vuorelman ja Väliverrosen mukaan keinoja vahvistaa luottamusta epävarmoina aikoina.

– Avoimen tieteen periaatteita noudattamalla voidaan lisätä kansalaisten luottamusta. Kun tieteelliset aineistot ja tulokset ovat mahdollisimman avoimesti saatavilla muillekin kuin tiedeyhteisön jäsenille, väitteet vääristävistä tutkimustuloksista tai kyseenalaisista tulkinnoista on helpompi osoittaa vääriksi. Sama koskee myös mallinnuksia ja tutkimustietoa, jota käytetään poliittisen päätöksenteon tukena, sanoo Vuorelma.

Toisaalta Väliverronen ja Vuorelma myös muistuttavat, että epävarmuudet, harha-askeleet ja ristiriidat kuuluvat tieteeseen.

–  Tieteen rajoja olisi äärimmäisen tärkeää avata ja tehdä ymmärrettäväksi, jotta kansalaisten käsitykset tieteestä sekä sen mahdollisuuksista olisivat realistisia. Vakiintuneilla instituutioilla pitäisi olla taitoa kommunikoida myös epävarmuuksista ja riskeistä, sillä luottamus tieteeseen ja asiantuntijoihin on jatkuvasti liikkeessä, sanovat Väliverronen ja Vuorelma.

Esa Väliverrosen puheenjohtama sessio Luottamus tieteeseen ja asiantuntijoihin – koronakriisin opetukset kuullaan Tieteen päivillä torstaina 14.1. klo 11.30-13.30. Väliverrosen ja Johanna Vuorelman lisäksi sessiossa esiintyy viestinnän professori Risto Kunelius. Sessiota voi seurata suorana lähetyksenä täällä.