Vaihtoehtoiset faktat ovat soluttautuneet poliittiseen retoriikkaan, mutta osattiin sitä muokata totuutta ennenkin. Nyt totuuden lisäksi tulilinjalla on se tapa, jolla totuutta selvitetään.

Kun Valter Juvelius pakkasi mittarinsa ja karttansa ja suunnisti retkikuntineen Jerusalemiin vuonna 1909, harva asetti kyseenalaiseksi hänen tutkimushankettaan. Suomen Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston kasvatti väitti löytäneensä Vanhan testamentin rivien välistä vedenpitävän vinkin pyhän kaupungin alle piilotetusta liitonarkusta. Mooseksen lait odottivat siellä löytäjäänsä, joka olisi suomalainen maanmittari ja runoilija.  Juveliuksella oli rahoittajiensa ja yhteistyökumppaneittensa vankka tuki. Ja vaikka useimmat tutkijat pitivät tutkimusretkeä älyttömänä tempauksena, he eivät pystyneet todistamaan hanketta pötypuheeksi.

Liitonarkun ympärillä käyty tukkanuotta – se, miten todellisuuden rajat määritellään – on tuttua tänäkin päivänä. Päivitettyä versiota voi kutsua vaikkapa vaihtoehtoisiksi totuuksiksi. Niitä piisaa muun muassa ilmastonmuutoskeskustelussa, joka jakaa keskustelijat herkästi meihin ja heihin.  

– Tiedeyhteisöllä vallitsee yksimielisyys siitä, että ilmastonmuutos on ihmisen aiheuttama. Samanaikaisesti kuitenkin joukko ihmisiä ja poliittisia liikkeitä eivät sitä hyväksy. He vetoavat, että ilmastonmuutosta ei voi vedenpitävästi todistaa, sanoo poliittisen historian tutkija Timo R. Stewart Helsingin yliopistosta. Stewart on tutkinut Juveliuksen lisäksi uskonnollisten aatteiden vaikutusta politiikkaan.

Juveliuksen aikana monet suhtautuivat Vanhan testamentin kertomuksiin historiallisesti luotettavina, joten liitonarkun etsiminen ei tuntunut oudolta. Jos retkestä olisi kerrottu avoimesti, Juveliuksen teoria olisi silti voitu todistaa vääräksi tai vähintään ongelmalliseksi. Juuri avoimuus ja tieteen tarjoamat yhteiset arviointikriteerit ovat avainasemassa. Ilmastokeskustelussa ei ole pulaa tieteellisestä evidenssistä, mutta monia asioita on yhä hankala selvittää. Ilmastonmuutoksen kiistäjille ongelmakohdat tarjoavat herkullisen tarttumapinnan.

– He luovat omat pelisääntönsä, joita ei avata avoimelle tieteelliselle tarkastelulle. Ne voivat silti tuntua omassa piirissä vakuuttavilta, Stewart selventää.

Politiikassa muunneltu totuus on tuttu juttu. Esimerkiksi Donald Trumpin lausunnot vilisevät valheita ja vaihtoehtoisia totuuksia, mutta oman kannattajakunnan luottamusta ne eivät liioin horjuta. Onko Trump yksittäistapaus, entä brexit-kampanja, vai kertovatko kyseiset esimerkit suuremmista poliittisen retoriikan muutoksista?

– Tieteen luonteeseen ei kuulu tuottaa oikeita vastauksia, vaan etsiä niitä, sanoo tutkijatohtori Timo R. Stewart. Kuva: Jaana Tihtonen.

Asiat sitä, miltä näyttävät

Trumpin ja brexitin kaltaista retoriikkaa on kuultu maailmalla aiemminkin. Stewart mainitsee kaksi esimerkkiä: tupakkayhtiöt yrittivät tietoisesti hämärtää tietoa syöpäriskeistä luomalla vaihtoehtoista ”tutkimusta”. Öljy-yhtiöt ovat tehneet hallaa ilmastokeskustelulle valjastamalla pseudotieteen käsikassarakseen. Metodina on vakiintuneiden medioiden ohittaminen ja journalismin kriteereistä välittämättömän tiedon jakaminen, mutta myös median houkutteleminen antamaan tasapainon nimissä tilaa huonosti perustelluille näkemyksille.

– Nyt todellisuutta on mahdollisuus muokata viestinnän kautta eri tavalla kuin ennen. Asiat ovat sitä, miltä ne näyttävät.

Onko ideologeista vapaata tietoa ylipäänsä mahdollista saavuttaa?

– Totuudenvastaisessa retoriikassa lähdetään kyynisestä postmodernista näkökulmasta. Poliittisessa retoriikassa se näkyy piittaamattomuutena siitä, miten asiat ovat. Sen sijaan keskitytään siihen, miten asiat koetaan ja halutaan olevan. Samalla vessanseinien retoriikka on siirtynyt sosiaaliseen mediaan.

Viime kädessä kyse on pitkästä jatkumosta eli siitä, miten asioiden päätetään olevan ja miten erimielisyydet ratkotaan. Propagandaa ja tiedon vääristelyä on ollut aina. Nyt uutta on se, että vääristelyä tehdään aivan näkösällä.

­– Toimittajilla, medialla ja tutkijoilla on iso rooli siinä, että pidämme yllä laadukasta ja ymmärrystä lisäävää keskustelua ja kulttuuria. Meidän vallassamme on, päästämmekö tieteen rapistumaan vai emme.

Vale, emävale ja vaihtoehtoinen fakta – poliittisen retoriikan murros? -paneeli kuullaan Tieteen päivillä torstaina 14.1. klo 16.00–17.00. Puheenjohtaja: poliittisen historian tutkija Timo. R. Stewart. Keskustelijat: tutkijatohtori Johanna Vuorelma (Tampereen yliopisto), yliopistotutkija Emilia Palonen (Helsingin yliopisto) ja toimittaja Anu Silfverberg (Long Play).

Teksti: Helen Partti