Katso luennon videotallenne tästä.

Suomessa moniäänisessä ruotsalaisuusliikkeessä pyrittiin Ruotsalaisen kansanpuolueen ohjauksessa luomaan koko ruotsinkieliselle väestölle luokan ylittävä yhteinen identiteetti. Aluksi se löytyi germanismista. Syntyi pyrkimys luoda kokoaan suurempaa ruotsalaisuus ja nähdä ruotsinkielisten edustavan länsimaista kulttuurivirtausta Suomessa idän barbariaa vastaan.

Identiteetin muodostaminen on kontrastiivinen tapahtuma. Skandinavisti August Sohlman kuvasi vuonna 1855 Det unga Finland -teoksessa suomalaisia luonteenpiirteitä, suomalaista kulttuuritasoa ja kehitysmahdollisuuksia varsin synkin sävyin. Sohlmanilaiset stereotypiat elivät ylisukupolvisesti vuosikymmenien ajan ruotsinkielisessä diskurssissa ja pilakuvissa, eivätkä ne olleet irrallisia ajan antropologisesta ja rotubiologisesta tutkimuksesta. Päinvastoin – vuonna 1911 lahjoitusvaroin perustetun Florinin komission sihteeri Harry Federleyn mukaan ruotsinkielisten tuli pysäyttää keskuudessaan degeneraatio, jota rotusekoitus ruokki. Heikkojen sääliminen oli turhaa, sillä sivilisaatiota ajateltiin voitavan nostaa vain rotuhygienisillä toimenpiteillä, kuten hyviä perintötekijöitä suosimalla ja epäkelpoja eristämällä.

Esitelmä pohjautuu lehdistössä, puoluepäivillä, laulujuhlilla, pamfleteissa ja muistelmakirjallisuudessa käytyyn keskusteluun, pilakuviin sekä niiden pohjalta tehtyyn väitöskirjaan.

• Luennoitsija: Filosofian tohtori Meri Arni-Kauttu