professori emerita Liisa Keltikangas-Järvinen (Helsingin yliopisto)

Mielen kehityksellä tarkoitetaan ihmisen psyykkisten voimavarojen karttumista. Kehitys tapahtuu hitaasti, ja sen tulokset ovat huonosti mitattavissa ja näkyvät myöhään. Mielen kehitys vaatii pysyvyyttä ja tapahtuu läheisten aikuisten varassa. Mikään tästä ei sovi tehokkuutta arvostavaan yhteiskuntaan.  Niinpä käsitys lapsesta on muutettu elämänmenoon sopivaksi mutta tutkimustiedon vastaiseksi. ”Kehitys” on rajattu mitattavissa oleviin kognitiivisiin taitoihin. Oppiminen ei saa tapahtua aivojen kypsymisen tahdissa, vaan lapsista on tullut sellaisten pedagogisten toimenpiteiden kohde, jotka ohittavat iän tuomat rajoitukset. Sosiaalisesta kehityksestä puhutaan, mutta sitä ei nähdä emotionaalisen mielihyvän näkökulmasta vaan välineenä, jonka tarkoitus on parantaa ryhmätyötaitoja ja sosiaalista verkostoitumista. Monimuotoiset seuraukset ovat näkyvissä.