filosofian tohtori, toimintaterapeutti Maarit Nurminen

Mielipiteitä riitti 1600-luvun Englannissa. Oli sotaa ja sekasortoa, hurmosta ja haltioitumista. Patsaat ja kuningas menettivät päänsä. Lahkot veisasivat omia virsiään.

Neurologian isäksi kutsuttu lääkäri Thomas Willis pohti, paljastaisiko lääketiede, mistä kiihkeät tunteet kumpusivat. Willis etsi sielua skalpellilla ja mieltä mikroskoopilla. Hän mietti, versovatko radikaalit aatteet verestä ja hurmokset hermoista. Mutta missä kulkee hyväksytyn käytöksen raja, ketkä mielenliikkeiden lääketieteellistämisestä hyötyvät ja kuka niitä hoitaa?