Paneeli. Puheenjohtaja: professori Karl-Erik Michelsen (Lappeenrannan teknillinen yliopisto). Panelistit: akateemikko Eva-Mari Aro (Turun yliopisto), professori Elina Pirjatanniemi (Åbo Akademi), tutkijatohtori Ville Kivimäki (Tampereen yliopisto), tutkijatohtori Johanna Ylipulli (Helsingin yliopisto) ja toimitusjohtaja, professori Iiro Jussila (Pellervon taloustutkimus). Yhteistyössä: Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto.

Julkaiseminen on jokaiselle tutkijalle elämän ja kuoleman kysymys. Mitä enemmän julkaisuja journaaleissa, joilla on mahdollisimman korkea impaktiarvo, sitä paremmat mahdollisuudet tutkijalla on menestyä urallaan. Tutkijan painajainen onkin tutkimushanke, joka tuottaa negatiivisen lopputuloksen, sillä yksikään itseään kunnioittava tieteellinen julkaisu ei suostu julkaisemaan sitä. Tukeeko nykyinen julkaisukäytäntö kunnianhimoista tieteellistä ja teknillistä tutkimusta?

Tieteellinen tutkimus ei tuota automaattisesti vain positiivisia tuloksia. Huolellinen ja kriittinen tutkija törmää ennen pitkää kysymyksiin, joihin ei löydy vastauksia. Tutkimustulosten vaikuttavuus ei kuitenkaan ole hetkeen sidottua, vaan tuloksilla voi olla käyttöä myös tulevaisuudessa. Tieteen historia osoittaa, kuinka epäonnistuneeksi tuomittu tulos on myöhemmin muodostanut perustan merkittäville uusille teorioille. Toisaalta moni aikanaan merkittävä tieteellinen löytö on osoittautunut lopulta ”vääräksi”. Tieteen epäonnistumisissa on paljolti kyse myös vastuusta, sillä tieteellistä tietoa käytetään yhä enemmän ennusteiden laatimiseen esimerkiksi säätilan muutoksista ja kansantalouden aaltoilusta. Myös riskien arviointi ja hallinta perustuvat tieteelliseen tutkimukseen. Onko tutkija vastuussa, jos tutkimuksessa ennakoitu tulevaisuus ei toteudukaan?

Paneelissa pohditaan epäonnistuneita tutkimuksia, rohkeutta epäonnistua sekä tutkimuksen yhteiskunnallista vastuuta.