Millaiset oivallukset vievät eteenpäin tutkijan työssä? Ovatko oivallukset kuin ”salaman välähdyksiä” vai hidasta ymmärryksen karttumista? Millaiset asiat tutkijan arjessa tukevat oivaltamista, millaiset estävät sitä? Mitä merkitystä oivallusten syntymiselle on tutkimuksen ulkopuolisella elämällä – vapaa-ajalla, ihmissuhteilla, mahdollisilla muilla ammatillisilla rooleilla?

Tässä sessiossa tutkijan työtä ja sitä edistävien oivallusten syntymisestä lähestytään politiikantutkijan, historiantutkijan ja väkivallantutkijan näkökulmasta. He kertovat oivalluksista, jotka muuttivat heidän työnsä tai urapolkunsa suuntaa ja avasivat tutkimukselle uusia väyliä.

• Puheenjohtaja: dosentti, johtaja Mari K. Niemi (Turun yliopisto, E2 Tutkimus)
• vanhempi yliopistonlehtori Emilia Palonen (Helsingin yliopisto): Rintanapista Unkarin ja polarisaation asiantuntijaksi
• professori Tuomas Heikkilä (Helsingin yliopisto): Miten pesemättömät kädet, kirjoitusvirheet ja kuolleet vasikat auttavat tutkijaa?
• dosentti Susanna Hast (Taideyliopisto): Riskin ottamisen taide