Tietoiskut Tiedekioskilla

Tiedekioskin tietoiskut vastaavat kuuteentoista erilaiseen kysymykseen ruoasta. Kioskilla selviää muun muassa, mitä keskiajan suomalaiset söivät, miten veganismiin siirtyminen vaikuttaa miesten ruokasuhteeseen ja miksi ravitsemustieteen seuraavia läpimurtoja saadaan vielä odottaa. Tervetuloa kuulolle Helsingin keskustakirjasto Oodin aulaan 21.-22.1.2022.

Tiedekioskin tietoiskuista vastaavat Tieteellisten seurain valtuuskunta, Koneen Säätiö, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta, Suomen ympäristökeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Nuorisotutkimusseura.

Perjantai 21.1.2022

Tiedekioskin tietoiskut järjestetään Helsingin keskustakirjasto Oodin aulassa (1. kerros).

Tutkija Matti Eräsaari (Helsingin yliopisto)

Vastaus otsikon kysymykseen on helppo. Rahaa ei voi syödä. Esitelmä tarkastelee ruoan sosiaalista arvoa sellaisten itsestäänselvyyksien kuin ”kaikki tarvitsevat ravintoa elääkseen” ja ”ruoka pilaantuu” kautta. Vertailemalla ruokaa ja rahaa, tarkemmin sanottuna sitä miten ruoka ja raha liikkuvat ihmisten välillä, voimme ymmärtää paremmin ruoan ideologista arvoa, sitä mikä tekee ruoasta ainutlaatuisen osan ihmisyhteisöjen elämää.

Tutkijatohtori Kristiina Janhonen (Helsingin yliopisto)

Mitä on ruokataju ja miten se vaikuttaa elämäntapoihimme ja ruokakäytäntöihimme? Esitelmässä pureudutaan ruokaan liittyvään kasvatukseen, oppimiseen ja ruokatajun rakentumiseen.

Erikoistutkija Niina Kaartinen (THL)

Suomen aikuisväestön ruokavalio on kehittynyt pääosin myönteiseen suuntaan viimeisten vuosikymmenien aikana. THL:n kansallisessa FinRavinto 2017 -tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että vain harva aikuinen syö riittävästi kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Kuidun saanti on parantunut, mutta jää valtaosalla alle suositellun. Sen sijaan erityisesti miehet syövät suositeltua enemmän punaista ja prosessoitua lihaa. Siirtyminen ravitsemussuositusten mukaiseen kasvikunnan tuotteita painottavaan ruokavalioon yhdistäisi terveys- ja ilmastonäkökulmat suomalaisten lautasilla.

Erityisasiantuntija Tiina Kauppinen (Luonnonvarakeskus)

Eläinten hyvinvointiin vaikuttavat mahdollisuudet sopeutua ympäristön olosuhteisiin sekä se, millaiseksi eläin on jalostettu. Hyvinvoiva eläin pystyy toteuttamaan luontaisia käyttäytymistarpeitaan. Suomessa eläintautitilanne on hyvä, mutta muun muassa käyttäytymistarpeiden ja lääkinnän osalta on parannettavaa. Kanoja kasvatetaan edelleen virikehäkeissä, lehmiä pidetään kytkettyinä parsiin ja suurin osa sioista porsii edelleen häkeissä. Broilereille ei anneta antibiootteja lainkaan, vaikka nekin voivat joskus olla lääkinnän tarpeessa.

Professori Mikael Fogelholm (Helsingin yliopisto)

Vielä 1800-luvun lopulla tietomme ravinnosta ja ihmiskehon tarpeista olivat erittäin vajavaiset ja virheelliset. Ravitsemusfysiologiassa otettiin suuria loikkia eteenpäin noin 100 vuotta sitten, jolloin ravintoaine ravintoaineelta alettiin ymmärtää, mitä ihminen tarvitsee pysyäkseen hengissä. 1950-luvulla tutkimuksen pääpaino alkoi siirtyä puutteellisesta virheelliseen ruokavalioon. Samalla tutkimuksesta tuli monimutkaisempaa. Puutteessa on aina kyse yhden ravintoaineen vaikutuksista, mutta virheellisessä ruokavaliossa puhutaan monista ravintoaineista, jotka vaikuttavat monitekijäisiin sairauksiin. Nykyaikainen ravitsemustiede on ottanut käyttöön uusia tapoja tutkia ravintoaineiden saantia. Tästä huolimatta isot harppaukset tieteenalalla ovat nykypäivänä harvinaisia.

Tutkimusprofessori Minna Kaljonen (Suomen ympäristökeskus)

Ilmastonmuutoksen hillintä vaatii muutoksia ruokailussamme. Miksi ruoan kulutusta ohjaavat toimet sitten antavat odottaa itseään? Suomessa ruokajärjestelmän kestävyyttä on ohjattu pääasiassa tuotantoon keskittyvillä toimilla. Näkökulman laajentaminen kestävään ruokavalioon nostaa uudet politiikan keinot ja toimijat keskiöön. Mikä rooli ruokavaliomuutoksilla on ilmastonmuutokseen vastaamisessa Suomessa? Minkälaisia keinoja ruokavaliomuutosten tukeminen vaatii läpi koko ruokajärjestelmän? Mitä tutkimustulokset kertovat kestävästä ruokailusta ja sen ohjauksesta?

Erikoistutkija Seppo Knuuttila (Suomen ympäristökeskus)

Helpoin tapa vähentää Itämeren kuormitusta omalla lautasella on lisätä kotimaisen luonnonkalan ja kasviravinnon osuutta. Noin 60 % keskimääräisen suomalaisen Itämerta rehevöittävästä Itämeri-jalanjäljestä aiheutuu ruokavaliosta. Lihalla ja maitotuotteilla on suurin ravinnejalanjälki. Lihan korvaajana villi, kestävästi pyydetty kala on ylivoimainen. Pyynnissä syntyy vain vähän rehevöittäviä päästöjä ja kalasaaliin mukana merestä poistuu fosforia ja typpeä.

Tietokirjailija Ilari Aalto

Keskiajan suomalainen ruokapöytä seurasi vuoden rytmiä. Makumaailmaa hallitsivat säilötyt ja hapatetut maut. Nauris, kaali ja sipulit olivat tärkeitä kasviksia, eikä uuden maailman ruoka-aineita, kuten tomaattia, perunaa tai maissia vielä tunnettu. Sekä rikkaan että köyhän pöydässä viljat olivat ruokavalion perusta. Niistä tehtiin puuroa, leipää ja olutta, joka kuului niin arkeen kuin juhlaan. Rikkaassa pöydässä omaa asemaa osoitettiin tarjoamalla kalliita ruoka-aineita, kuten mantelimaitoa ja kanelilla ja neilikalla maustettua reininviiniä. Oman lisänsä toivat paastonajat, jolloin eläinkunnan tuotteita ei saanut syödä kalaa lukuun ottamatta. Siksi kalaruoat ja etenkin silakka muodostivat tärkeän osan ruokavaliota.

Lauantai 22.1.2022

Tiedekioskin tietoiskut järjestetään Helsingin keskustakirjasto Oodin aulassa (1. kerros). Lauantain ohjelma täydentyy vielä yhdellä tietoiskulla.

Tutkimusprofessori Markus Perola (THL) 

Kaksos- ja perhetutkimusten perusteella on todennäköistä, että perimä selittää merkittävän osan uusien ruokien pelosta. Myös makeiden ruokien valinta näyttää olevan osin periytyvää. Esitelmä pureutuu geneettiseen tutkimukseen, eri ominaisuuksien juurisyihin ja niiden evolutionaarisiin merkityksiin.

Erikoistutkija Sari Niinistö (THL)

Varhaisella ravitsemuksella ja ruokakulttuurilla on kauaskantoisia vaikutuksia hyvinvointiin ja terveyteen. Siksi jo raskausaikana kannattaa luoda perusta koko perheen terveelliselle ruokakulttuurille, johon myös lapsen on helppo solahtaa. Syödään yhdessä – Ruokasuositukset lapsiperheille on kansallinen suositus lasten, lapsiperheiden ja raskaana olevien ja imettävien ruokavaliosta. Suositusten tavoitteena on edistää lapsiperheiden terveyttä ja hyvinvointia ravitsemuksen avulla. Suosituksissa kuvataan terveyttä edistävän monipuolisen ruokavalion periaatteet ja keinoja sen toteuttamiseen. Niissä painotetaan lasten ruokakasvatusta, syömään oppimisen tukemista ja ruokailoa. Suositukset perustuvat tieteelliseen näyttöön, ja niissä on huomioitu kansalliset erityistarpeet.

Professori Minna Autio (Helsingin yliopisto)

Maidon ja lihan liitto syntyi, kun kylmälaitteet keksittiin. Lisääntyvä maidontuotanto synnytti myös naudanlihan markkinat. Maito on osa ravitsemussuosituksia. Tästä huolimatta nestemäisen maidon kulutus on laskenut 1960-luvulta lähtien. Maidon kulutus onkin siirtynyt juuston ja hapanmaitotuotteiden käyttöön. Lihansyönti on puolestaan kasvanut tasaisesti 1960-luvulta lähtien, kunnes kahtena viimeisenä vuotena se on kääntynyt laskuun. Kuluttajille on alkanut maistua kaura-, soija- ja mantelimaito sekä lihan korvikkeet, kuten härkäpapu, linssit ja munakoiso. Esitelmässä pohditaan maidon ja lihan liiton murtumista. Millaisten ajattelutapojen kautta maidonjuontiaan vähentävät kuluttajat perustelevat ruokavalintojaan?  

Tietokirjailija ja tiedetoimittaja Juha Matias Lehtonen

Yleisesti tiedetään, että Adolf Hitler oli kasvissyöjä. Niin oli myös osa hänen hovinsa jäsenistä. Etenkin raakakasvisruoka istui hyvin sotien välisen ajan oikeistoajattelijoiden maailmankuvaan. Puhtaan ruoan uskottiin olevan edellytys "rodun" puhtaudelle. Suomessakin toimi 1930-luvulta lähtien rotuhygieniaa ja kasvisruokaa kannattaneita radikaaleja terveysvalistajia. Edelleen sotien jälkeisinä vuosikymmeninä yksi Suomen paasto- ja kasvisruokaliikkeen rakastetuimmista hahmoista oli kansallissosialisti, holokaustin kieltäjä Teo Snellman. Mutta miksi äärioikeisto innostui kasvisruoasta? Entä löytyykö 2020-luvun ruokauskomuksista edelleen jäänteitä äärioikeiston uskomuksista?

Professori Anu Hopia (Turun yliopisto) ja muusikko, jatko-opiskelija Sami Silén (Turun yliopisto)

Musiikki ja fermentoitu ruoka ovat olleet tärkeä osa kulttuuria ihmiskunnan alkuajoista lähtien. Musiikki on ihmisen ensimmäisiä kommunikaatiokeinoja ja mikrobit ihmiskunnan perinteinen tapa muuttaa ravinto säilyväksi ja helpommin sulavaksi ruoaksi. Ihmisen, musiikin ja mikrobien välillä on yhteys, josta tietämyksemme on vielä vähäistä. Äänet ja musiikki muodostuvat värähtelystä, joka etenee akustisina aaltoina kaikkialla ympärillämme. Me ihmiset aistimme tämän värähtelyenergian kuulokokemuksena, mutta musiikin on todettu vaikuttavan myös sellaisiin organismeihin, jotka eivät kykene kuulemaan. Kerromme tutkimuksestamme, jossa musiikkia soitettiin kypsyville juustoille sekä analysoitiin niiden mikrobiologisia ja aistinvaraisia ominaisuuksia. Pohdimme yhdessä, miten mikrobit reagoivat äänen tuottamaan värähtelyyn ja kuuntelemme, minkälaista juustoille soitettu musiikki voisi olla.

Tohtorikoulutettava Tuomas Honkaniemi (Vaasan yliopisto)

Suomalainen maaseutu ei usein näyttäydy ulospäin houkuttelevana, saati seksikkäänä. Mediaa seuraamalla voi helposti päätyä ajatukseen, että on olemassa vain yhdenlainen maaseutu, jossa tulevaisuudennäkymät näyttävät huonolta. Toisenlaisestakin kehityksestä on merkkejä nähtävissä. Paikkaseksikkäät yritykset rakentavat imagonsa paikallisen omaperäisyyden varaan. Maaseudusta ja sieltä tulevista tuotteista luodaan haluttavia asioita ubaanien kaupunkilaisten silmissä. Esimerkkejä paikkaseksikkäistä yrityksistä löytyy runsaasti ruoantuotannon parista.

Yliopistonlehtori Ritva Kylli (Oulun yliopisto)

Arkipäiväiset ruokamme kantavat usein mukanaan monimutkaisia historiallisia kauppasuhteita ja jopa kolonialismia. Ruoka kytkeytyy myös tieteiden ja aatteiden historiaan sekä teknologisiin innovaatioihin. Esitelmässä lähestytään Suomen historiaa muutaman tutun ruoka-aineen kautta tarkasteltuna. Mitä tiedämme etikan tai ketsupin historiasta? Mitä kaikkea tapahtui ennen kuin suomalaisten ulottuvilla alkoi olla yleisesti irtokarkkeja, jäätelöä ja tuoremehua?